Kategoria: Pohdintoja

Viimevuoden viimeisenä päivänä pyörii päässäni lausahdus jonka joku (todennäköiseti viisas ihminen) on sanonnut – ”Jos et usko pystyväsi muuttamaan maailmaa et ole yksi niistä!” En ole täysin varma menikö se sanalleen noin mutta ajatus kuitenkin selkenee tuosta.

Itse pohdin omaa suhtautumista tähän maailman muuttamiseen. Uskon siihen että kaikella mitä tekee on väliä. Ihminen omilla valinnoilla määrittelee oman kohtalonsa sekä myös samalla koko maailman menon. Tätä kun rupeaa pohtimaan liikaa tulee ahdistus. Uskonko siihen että pystyn itse muuttamaan maailmaa? Tämä olikin pikkasen kinkkisempi pohdinnan aihe. Onko se nöyryys joka estää ajattelemasta mahtipontisesti itsestään? Kainostelua ehkä enemmänkin koska tiedän että alitajunnassa se juuri on se isoin tavoite/unelma – muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi asua. Vaikuttaa ihmisten elämään positiivisella tavalla. Kannustavasti. Innostavasti. Onko sekin maailman muuttamista? Onhan se. Olen vakuuttunut siitä että jos jokainen meistä saisi tehdä sitä mistä tykkää eniten olisimme kaikki paljon onnellisempiä. Ja kyllä uskon siihen että maailma toimisi silti. Koska mielenkiinnon/intohimon kohteita on niin paljon. Ja tärkein edelleen on se että miksi (why?) tekee sitä mitä tekee. Kun sen tiedostaa homma sujuu.

Eli tästä pitäisi päätellä että olen yksi niistä joka muuttaa maailmaa? Tämähän nyt vasta hullulle kuullostaakin. Jotenkin pelottavalle ja liian vastuulliselle. Sisälläni siis taistelevat se hurskasteleva maailmanparantaja ja se nöyrä palvelija. Mielenkiintoista.

”Tule parhaaksi versioksi itsestäsi – olet sen velkaa elämällesi!”

Mahtilause! Mutta täyttä asiaa. Uskalla elää ennen kuin kuolet!

Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa kuolemasta vaikka aihe onkin arka ja synkkä. Sitten kuulin lausahduksen jonka mukaan kuolema on elämän selkäranka. Sitä jäin pohtimaan ja se kolahti. Meillä on nyt vaan se yksi tietoinen elämä jota eletään koska kukaan ei ole vielä selvinnyt elämästä hengissä. Eletäänkö tätä elämää ettei tarvitse kuolla ennen kuin haudataan?

Ole se mitä olet mutta muista päivittää itsesi omaan elämän tähän hetkeen ja tilanteeseen. Ihminen muuttuu. Elämä muuttuu. Elämäntilanteet muuttuu. Kiinnostuksen kohteet muuttuu. Uskalla siis kohdata itsesi muuttuneena. Kuva joka on juuttunut päähän 20 vuoden takaa ei todennäköisesti enää tässä hetkessä toimi. Eikä sen tarvitsekaan. Mutta jos yrität kymmenellä kynnellä pitää siitä kiinni olet hukassa. Ei maailmakaan ole enää samaa paikka kuin 20-10-5 vuotta sitten. Miten sinun elämäsi ja sinä voisivat olla?

Uteliaisuus. Jokaisella on omia kohteita jotka ”värähtelee” ja joihin haluaa perehtyä enemmän. Tarkkaile asioita joita huomaat. Ne saattavat kertoa sinulle enemmän sinusta kuin se mitä ajattelet. Ajatukset voivat johtaa harhaan. Kun ajattelet ettet pysty johonkin tuskin pystyt. Jos vaan teet ilman suurempia selityksiä ja draamaa asia saattaakin mennä putkeen. Toki usko ja luottamus siivittävät menestystä hurjasti. Ajatukset synnyttävät myös paljon tekosyitä ja harhaluuloja. Tarkkaile niitäkin. Ja lopeta tekosyiden keksiminen. Itse olen kanssa hyvä siinä, että uskon niihin syihin joita ajatukset minulle tuottavat. Mutta ne pitää vaan ohittaa. Antaa niiden olla vaan. Naura niille ja niiden kanssa! Nauru ja iloisuus auttaa. Positiivinen mieli vie eteenpäin. Älä myös sorru olosuhteidesi vangiksi.

If you can’t,  you must! – Jos et pysty, sinun pitää.

On helppo syyttää muita ja vallitsevia olosuhteita surkeudestasi. ”Tee velvollisuuksistasi voimavarasi”. Fiksu lause! Keskity hyvään ja asioihin jotka vievät sinua eteenpäin tavoitteissasi. Vaikka sen puoli millimetriä kerrallaan. Se puoli milliäkin on parempi kun ei mitään. Lopetetaan kaikki mutku.. sitku.. selitykset ja löydetään omat tärkeät arvot ja rakennetaan onnellisuus tähän hetkeen. Niiden varaan. Niitä työkaluja käyttäen mitä sinulla on just nyt saatavilla. Huomaat eron heti kun muutat pikkasen asennettasi.

Tärkeät elämänarvot ovat asioita jonka eteen olet valmis tekemään uhrauksia. Näin on sanottu. Ja se kolahtaa ainakin minulle. Samalla myös helpottaa. Helpottaa ymmärtämään sisäistä ristiriitaa joka syntyy ajatuksesta jonka mukaan minun pitäisi olla jotakin muuta kuin mitä olen. Tehdä vielä enemmän. Elää joidenkin muiden odotusten mukaisesti. Mutta tämä on minun elämä. Ja minun arvot.

Ulkoisen paineen lisäksi on toki se oma nalkuttava sisäinen ääni joka haluaisi kaiken hetinyt. Kodin pitää olla siisti. Työt tehty. Lapset hoidettu. Leikitetty. Ruoka hyvä ja terveellistä. Koira saanut tarpeeksi huomiota. Blogi kirjoitettu. Opinnot hoidettu.. jne. Ja nämä kaikki pitäisi olla samanaikaisesti tehtyä. Itse tulen levottomaksi kun tämä ääni valtaa pään. Tuntuu ettei mikään riitä. Silloin onkin hyvä hetki vaikka ottaa kuppi kahvia ja istua katsomaan ”sivusta” omaa elämää. Tärkeintä silloin on löytää se ”punainen lanka”. Miksi mitäkin teen? Mikä on juuri nyt se tärkein asia? Onko jokin näistä tehtävistä sellainen joka voi odottaa? Jonka voin delegoida? Tai jättää kokonaan tekemättä? Tasapaino taitaa olla se sana joka pitää löytää siihen hetkeen. Itselleni tasapaino löytyy vaikka siitä että saan jonkun paperikasan selvitettyä. Tai pyykkikasan. Pienin askelin kohti suurta tasapainoa. 🙂

Niin.. Elämänarvot. Mistä tietää mitkä on juuri sinulle ne tärkeimmät? Toki siitä ensimmäisestä lauseesta että niiden eteen on valmis tekemään uhrauksia. Mutta ei se ole niin itsestäänselvyys että sen ”tietää” ja löytää. Ei ole minulle ainakaan ollut. Tarvitsin paljon työtä itseni kanssa ennen kuin tajusin mikä on tärkeintä elämässäni. Sen ehkä huomaa parhaiten silloin kun sitä ei juuri siinä hetkellä olekaan. Minulle se oli ja on edelleen perhe. Miten sitten selvitin asian? Varmaan puolen vuoden ajan kirjoitin joka päivä listan itselleni tärkeistä asioista (10 kpl/pvä). En katsonut edellisen päivän listaa kun tein seuraavaa. Sitten jossain kohtaan katsoin ne läpi ja joka ikinen päivä ekalla kohdalla loisti sana ”perhe” tai ”lapsi”. Muut tärkeät asiat vaihtui ja mahdollisesti myös perhe oli joskus muualla kuin ykkösenä mutta top 3 ainakin päivittäin. Kipuilua tämän hyväksymisessä ollut toki. Enkö olekaan uranainen? Enkö haluakaan vaikka taloudellista riippumuutta? Enkö haluakaan muuttaa maailmaa? Tähän kohtaan sopii Äiti Teresan sanonta: ”Jos haluat muuttaa maailmaa, mene kotiin ja rakasta perhettäsi!”.

Mielestäni tämä että tietää mikä on se nro 1 ei poissulje muiden asioiden/arvojen toteuttamista. Helpottaa toki valintoja ja elämää kun selvittää itselleen mikä on sinua ”ohjava voima”. Sen lisäksi uskon että elämässä on jokaisella eri vaiheet. Jolloin erilaiset arvot ”vallitsee” tai ”ohjaa” sitä elämän suunta. Ihmisen eliniän odote on kuitenkin nykyään todella pitkä joten jo siitäkin johtuen eri arvot vaikuttavat eri vaiheissa. Vaikka siis selvittää mitkä ohjaa sinua nyt kannattaa sillointällöin tämänkin osalta ottaa aikalisä ja tarkistaa missä mennään. Miltä nyt tuntuu. Olenko oikeilla jäljillä?