Tärkeät elämänarvot ovat asioita jonka eteen olet valmis tekemään uhrauksia. Näin on sanottu. Ja se kolahtaa ainakin minulle. Samalla myös helpottaa. Helpottaa ymmärtämään sisäistä ristiriitaa joka syntyy ajatuksesta jonka mukaan minun pitäisi olla jotakin muuta kuin mitä olen. Tehdä vielä enemmän. Elää joidenkin muiden odotusten mukaisesti. Mutta tämä on minun elämä. Ja minun arvot.
Ulkoisen paineen lisäksi on toki se oma nalkuttava sisäinen ääni joka haluaisi kaiken hetinyt. Kodin pitää olla siisti. Työt tehty. Lapset hoidettu. Leikitetty. Ruoka hyvä ja terveellistä. Koira saanut tarpeeksi huomiota. Blogi kirjoitettu. Opinnot hoidettu.. jne. Ja nämä kaikki pitäisi olla samanaikaisesti tehtyä. Itse tulen levottomaksi kun tämä ääni valtaa pään. Tuntuu ettei mikään riitä. Silloin onkin hyvä hetki vaikka ottaa kuppi kahvia ja istua katsomaan ”sivusta” omaa elämää. Tärkeintä silloin on löytää se ”punainen lanka”. Miksi mitäkin teen? Mikä on juuri nyt se tärkein asia? Onko jokin näistä tehtävistä sellainen joka voi odottaa? Jonka voin delegoida? Tai jättää kokonaan tekemättä? Tasapaino taitaa olla se sana joka pitää löytää siihen hetkeen. Itselleni tasapaino löytyy vaikka siitä että saan jonkun paperikasan selvitettyä. Tai pyykkikasan. Pienin askelin kohti suurta tasapainoa. 🙂
Niin.. Elämänarvot. Mistä tietää mitkä on juuri sinulle ne tärkeimmät? Toki siitä ensimmäisestä lauseesta että niiden eteen on valmis tekemään uhrauksia. Mutta ei se ole niin itsestäänselvyys että sen ”tietää” ja löytää. Ei ole minulle ainakaan ollut. Tarvitsin paljon työtä itseni kanssa ennen kuin tajusin mikä on tärkeintä elämässäni. Sen ehkä huomaa parhaiten silloin kun sitä ei juuri siinä hetkellä olekaan. Minulle se oli ja on edelleen perhe. Miten sitten selvitin asian? Varmaan puolen vuoden ajan kirjoitin joka päivä listan itselleni tärkeistä asioista (10 kpl/pvä). En katsonut edellisen päivän listaa kun tein seuraavaa. Sitten jossain kohtaan katsoin ne läpi ja joka ikinen päivä ekalla kohdalla loisti sana ”perhe” tai ”lapsi”. Muut tärkeät asiat vaihtui ja mahdollisesti myös perhe oli joskus muualla kuin ykkösenä mutta top 3 ainakin päivittäin. Kipuilua tämän hyväksymisessä ollut toki. Enkö olekaan uranainen? Enkö haluakaan vaikka taloudellista riippumuutta? Enkö haluakaan muuttaa maailmaa? Tähän kohtaan sopii Äiti Teresan sanonta: ”Jos haluat muuttaa maailmaa, mene kotiin ja rakasta perhettäsi!”.
Mielestäni tämä että tietää mikä on se nro 1 ei poissulje muiden asioiden/arvojen toteuttamista. Helpottaa toki valintoja ja elämää kun selvittää itselleen mikä on sinua ”ohjava voima”. Sen lisäksi uskon että elämässä on jokaisella eri vaiheet. Jolloin erilaiset arvot ”vallitsee” tai ”ohjaa” sitä elämän suunta. Ihmisen eliniän odote on kuitenkin nykyään todella pitkä joten jo siitäkin johtuen eri arvot vaikuttavat eri vaiheissa. Vaikka siis selvittää mitkä ohjaa sinua nyt kannattaa sillointällöin tämänkin osalta ottaa aikalisä ja tarkistaa missä mennään. Miltä nyt tuntuu. Olenko oikeilla jäljillä?