Viimevuoden viimeisenä päivänä pyörii päässäni lausahdus jonka joku (todennäköiseti viisas ihminen) on sanonnut – ”Jos et usko pystyväsi muuttamaan maailmaa et ole yksi niistä!” En ole täysin varma menikö se sanalleen noin mutta ajatus kuitenkin selkenee tuosta.
Itse pohdin omaa suhtautumista tähän maailman muuttamiseen. Uskon siihen että kaikella mitä tekee on väliä. Ihminen omilla valinnoilla määrittelee oman kohtalonsa sekä myös samalla koko maailman menon. Tätä kun rupeaa pohtimaan liikaa tulee ahdistus. Uskonko siihen että pystyn itse muuttamaan maailmaa? Tämä olikin pikkasen kinkkisempi pohdinnan aihe. Onko se nöyryys joka estää ajattelemasta mahtipontisesti itsestään? Kainostelua ehkä enemmänkin koska tiedän että alitajunnassa se juuri on se isoin tavoite/unelma – muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi asua. Vaikuttaa ihmisten elämään positiivisella tavalla. Kannustavasti. Innostavasti. Onko sekin maailman muuttamista? Onhan se. Olen vakuuttunut siitä että jos jokainen meistä saisi tehdä sitä mistä tykkää eniten olisimme kaikki paljon onnellisempiä. Ja kyllä uskon siihen että maailma toimisi silti. Koska mielenkiinnon/intohimon kohteita on niin paljon. Ja tärkein edelleen on se että miksi (why?) tekee sitä mitä tekee. Kun sen tiedostaa homma sujuu.
Eli tästä pitäisi päätellä että olen yksi niistä joka muuttaa maailmaa? Tämähän nyt vasta hullulle kuullostaakin. Jotenkin pelottavalle ja liian vastuulliselle. Sisälläni siis taistelevat se hurskasteleva maailmanparantaja ja se nöyrä palvelija. Mielenkiintoista.